Kuten arvata saattoi, heinäkuu hupeni silmänräpäyksessä. Elin aika pitkään vähän epätietoisuudessa lähdön ajankohdan suhteen, mutta nyt on päivämäärä ollut jo jonkin aikaa tiedossa ja olen koettanut hoidella asioita lähtökuntoon. Hyppy tuntemattomaan, uusille urille tapahtuu nyt 10.8. Vähän vatsanpohjassa jo jännittää uudet koitokset ja hermoilen saanko laisinkaan kaikkea pakattua ja valmiiksi. Näin Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi otsikoin tekstini Nuuskamuikkusen mietelauseella ja näin kassialmana tuskastuneena punninut laukkujani matkalaukkuvaa'alla jatkuvasti, on mieleeni juolahtanut moneen kertaan Nuuskamuikkusen ajatuksia tavaroiden omistamisesta; "Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä,
kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja
kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa
kuin matkalaukkujen raahaaminen."
Välillä sitä toivoisi voivansa olla hieman vähemmän mukavuudenhaluinen, mutta olen pakannut matkaan myös kynsivälineitä, jotka vievät yllättävän paljon painoa, vaikka koko varastoa en tietenkään raahaa mukanani. Tänään tosin noudin vielä yhden paketin postista, vaikka ei ollut sekään kovin helppoa. Jäin lukkojen taakse ja minun piti keinotella takaisin sisälle ulkoeteisen ikkunasta, joka oli raollaan, mutta nauhoilla tiukasti kiinni, jotta kissat eivät karkaisi. Siinä Jesper raukka kaapi ikkunaa sisäpuolelta kun emäntä yritti sahata silkkinauhaa poikki auton avaimilla. Pääsin sisälle lopulta, mutta ehkä vähän vähempi jännitys riittäisi näin lähellä lähtöä. Olen joutunut nyt purkamaan laukut ja vähentämään tavaroiden/vaatteiden määrää. Aluksi ajattelin olla kaukaa viisas ja pakata myös talvitakin ja muita syysvaatteita, mutta taidan suosiolla nakittaa osan kamppeista äidille postitettavaksi minulle jälkeenpäin. Ja saahan sitä tavaraa sieltäkin kerättyä, mutta olisi nyt edes jotain tuttua matkassa.
Jotain konkreettistakin hyötyä lähdöllä on ollut, sillä olen siivonnut vaatekaappini ja poistanut turhia vaatteita yhden jätesäkillisen verran. Myös kenkiä tuli yksi muovipussillinen ja muita tavaroita/papereita/omaisuutta olen puolestani yrittänyt hieman järjestää.
Edelleen eniten surettaa kissojen jättäminen, kun ne ovat niin tärkeitä, mutta eihän sitä voisi tehdä mitään jos niin ajattelisi. Kyllä ne pärjäävät, kun saavat äidin kanssa olla tutussa seurassa ja ympäristössä. Itsekin varmaankin pärjään kunhan vain saan ensin tottua uuteen sisältöön. Sain host -perheeltä viestin eilen, että kovasti siellä jo odotellaan minua saapuvaksi. Toivon, että kaikki menisi hyvin ja sopeutuisin heposti ja kivuttomasti. Ilmassa on kieltämättä vähän seikkailun tuntua. Eihän sitä tiedä millainen Nuuskamuikkunen minustakin tässä ajassa kuoriutuu!
"Tänään satun olemaan täällä - Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä
kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja
soitan huuliharppua." -Nuuskamuikkunen
Follow my blog with BloglovinTunnisteet: englanti, lontoo, lähtö, matkalaukku, matkustaminen, muutto, nuuskamuikkunen, pakkaaminen, tove jansson, valmisteluja
POSTED BY Unknown ON perjantai 8. elokuuta 2014 @ 6.44
