Ensimmäinen Lontoon postaus on antanut odotuttaa itseään. Viikko on ollut kiireinen tottuessa uuteen elämään ja ympäristöön, mutta hyvin olen pärjännyt tähän asti. Saapuessani viikko sitten sunnuntaina täällä oli jokin pyöräilytapahtuma, jolloin katuja oltiin suljettu liikenteeltä, but of course. Normaalisti kentältä tunnin ajomatka vaihtui neljän ja puolen tunnin seikkailuksi. Oli ainakin aikaa tutustua ja jutella perheen äidin kanssa kunnolla heti alkuun.
Saavuttuamme perille sain katsastaa huushollin ja oman huoneeni, mikä on ylimmässä kerroksessa talossa. Oma tv, lipasto, vaatekaappi, kaksi yöpöytää, sänky ja oma kylppäri ja vessa. Lisäksi huoneesta ja vessasta löytyy kattoikkunat ja huoneesta lisäksi myös kaksi ikkunaa takapihalle. Huone on siis valoisa. Hetken oltuani ja pakkailtuani mentiin syömään läheiseen pubiin koko perheen voimin. Lapset (poika 8v., tyttö 4v.) suht nopeasti suhtautuivat muhun aika luontevasti ja tietysti asiaa varmasti helpotti se, että olin tuonut heille mieleisiä tuliaisia. Niistä he olivatkin erittäin kiitollisia. Uni tuli ekana iltana varsin ripeästi. Matkustaminen väsyttää kokeneemmankin valvojan. Seuraavana aamuna sitten ryhdyttiin
***
MAANANTAI 11.8.2014
Perheen isä työskenteli kotona ensimmäisen päivän, mutta työskentelyrauhan säilyttämiseksi lähdin lasten kanssa Wetland Centeriin, mikä on eräänlainen puuhapaikka lapsille, jossa on mm. erilaisia puistoalueita ja valistusta veteen liittyen. Viihdyimme alueella lähes viisi tuntia ja meni ihan mukavasti vaikka välillä ehkä havaittavissa lapsilla pientä riitaa, kun ovat loman ajan olleet tosi tiiviisti yhdessä. Poika on todella vastuuntuntoinen ja reipas neuvomaan minulle kaikki reitit, kun en vielä osaa. Huomaa, että hän on tottunut ottamaan jo jonkin verran vastuuta asioista. Pelkäsin etukäteen. että lapset uhmaisivat mua hirveästi eivätkä uskoisi mitään mitä sanon, mutta ensimmäisenä päivänä he käyttäytyivät suht nätisti, eivätkä kiukutelleet paljoa. Illalla syötiin kotona koko perheen voimin. Seuraavalle päivälle olisi suuntana yksi leikkipuisto.
***
TIISTAI 12.8.2014
Tiistaiaamu alkoi jo vähän sotaisissa merkeissä. Koitettiin piirtää ja keksiä kivaa tekemistä sisällä, mutta se ei ihan onnistunut. Päästiin lähtemään vasta yhdeltä iltapäivällä liikkeelle, mikä saattoi olla liian myöhään. Ehdimme olemaan kyseisessä puistossa kymmenisen minuuttia, kun melkoisen sattuman seurauksena täytyi lähteä takaisin kotiin. Puistossa nimittäin on kahluuallas ja fiksuna sanoin, että jalkoja voivat siinä vilvoitella mutta halusivat mennä kahlaamaan ja kuten arvata saattaa, kävi melko vanhanaikaisesti; tyttö kaatui pyllylleen altaaseen ja housut kastuivat kokonaan. Ilmoitin, että pakko mennä kotiin, koska märillä vaatteilla on kurja ja kylmä olla. Siitä 8-vuotias poika riemastui. Hän syytti siskoaan ilonpilaajaksi, mutta totesi lopulta, että no jos täytyy lähteä niin kyllä hänkin sitten kastaa itsensä. Koetin komentaa, mutta komento meni täysin kuuroille korville. Poika pulikoi vaatteet päällä altaassa ja oli aivan litimärkä noustessaan. Farkut ja pikähihainen paita, siitä sitten lähdettiin aika ripeästi kotiin ja olin toisaalta huvittunut tempauksesta, mutta koetin kuitenkin olla tiukka ja sanoa, että täytyisi totella kun kielletään. Mitään vakavaa ei kuitenkaan tapahtunut ja poika sai vielä kotona tovin miettiä huoneessaan kannattaako totella, mutta kylmänä ja märkänä matkaaminen kotiin, oli myös melkoisen iso rangaistus, joten ehkä siitä kerrasta opittiin. Illalla perheeseen tuli naapuri kylään ja minutkin esiteltiin. Vaikutti mukavalta ja täällä tosiaan pitäisi vähän paremmin moikata naapureita muutenkin. Vaatii vielä hieman tottumista allekirjoittaneelta. Tosin tein tuttavuutta jonkun naapurin kissan kanssa, mutta se kyllä vähän raapaisi, eli ehkei olla ihan vielä kavereita.
***
KESKIVIIKKO 13.8.2014
Sovittiin päivän ohjelmaksi puistoa aamupäiväksi ja iltapäiväksi meno Park Clubiin, jonne perheellä on jäsenyys. Mulle hankittiin myös Nanny- kortti sinne. Siellä voi harrastaa ja uida yms. Lapset muistivat eilisen uintiretken kahluualtaassa ja totesivat ettei tänään mennä sinne eikä kastuta. Jotain siis oli opittu. Vietimme puistossa melkoisen kauan aikaa ja tapasin yhden vanhemman rouvan koirineen. Juttelin hänen kanssaan ja sekä nainen, että koira olivat oikein symppiksiä. Koirallakin oli jo 12½ vuotta ikää ja viisaana meni penkin alle pientä sadekuuroa piiloon. Täällä sää vaihtelee usein päivän aikana. Ei tosiaan yhtään tiedä mitä päivät tuo tullessaan. Saman päivän aikana voi olla sateista, synkkää, pilvistä ja helle. Puistosta lähdettyämme koetin tehdä lapsille ruokaa, mikä ei tytölle oikein maistunut. Tosin olimme saman päivän aikana ehtineet jo syömään jätskit, kun piti käydä kaupassa ostamassa pari asiaa jääkaappiin. Sai vähän tapella haarukallisten määrästä ruokapöydässä, mutta siitäkin selvittiin. Alkaa pikkuhiljaa oppimaan käsittelemään näitä lapsia, millä keinoilla kannattaa mairitella. Syömisepisodin jälkeen meillä olikin jo aika kiire, koska Park Clubiin täytyy mennä bussilla. Ensiksi pitää kävellä Hammersmithin asemalle ja hypätä bussiin ja pysäkiltä vielä kävellä jokunen matka. Löysimme perille, vaikka perheen isä olikin ehtinyt ennen meitä paikalle. Olin vapaa lähtemään, mutta päätin jäädä odottelemaan perheen äitiä, jonka kyydillä pääsisin kotiin myös. Siinä sitten odottelin aikani juoden kaakaota ja kuuntelin paikallisen äidin ja siskon yritystä saada viisipäinen lapsikatras syömään kunnolla kaikki fishit ja chipsit. Sitä lajia en ole täällä vielä syönytkään, tosin kerran maistettuani tiedän ettei se kovin kummoista safkaa olekaan. Illalla olin aika väsynyt ja muutenkin on unirytmi alkanut muodostua normaalimmaksi. Kymmeneltä tai viimeistään kahdeltatoista olen jo aivan valmista kauraa. Päivät ovat hektiset, kun lapsilla on vielä lomaa ja aamuisin olen pääasiassa herännyt seitsemältä. Näin aamu-unisena oon melko ylpeä jo siit saavutuksesta, että olen saanut itseni suht kivuttomasti kammettua ylös sängystä, tosin mun ikkunan yläpuolella on myös lentoliikennettä aika usein ja herään helposti siihen, kun ensimmäiset koneet liitelevät kattoikkunai ylitse Heathrown kentälle.
***
TORSTAI 14.8.2014
Torstaina perheen äiti teki etätyötä kotona. Menin taas lasten kanssa puistoon leikkimään ja meillä olikin mielukuvitusrikkaat "laava tuhoaa koko kaupungin" ja "helmenkalastaja" -leikit. Pari tuntia vierähti niissä merkeissä. Olimme etukäteen sopineet, että myöhemmin iltapäivästä minä menisin pojan kanssa Hammersmithin Kings Streetille syömään sushia ja ostamaan pojalle jotain kivaa "Pound Shopista", joka on nimensä mukaisesti kauppa, josta kaikki tavara lähtee punnalla messiin. Meillä oli kaksi puntaa käytettävänä ja kuinka ollakaan L valitsi kaksi Hot Wheels -autoa. Äiti ja tytär olivat shoppailureissulla keskenään hankkimassa kouluun vaatetta. Tyttö, eli A aloittaa nyt koulun ja hänelle tulee kunnon koulupuku käyttöön. Saa nähdä miten helposti pikku prinsessa suostuu laittamaan samankaltaisen koltun joka päivä ylleen, mutta onneksi koulukavereilla on samat kuteet. Loppupäivä meni suht hyvin omalla painollaan, vaikka lapsilla välillä vanne kiristää kun on joutunut katselemaan toisiaan koko kesän, eikä ihan hirveästi ole ollut kummallakaan omia kavereita viihdyttämässä. Onneksi kohta koulut alkaa niin sisaruussopu säilyy varmasti helpommin. Illalla tilattiin intialaista ja täytyy sanoa, että oli kyllä hyvää. Tässä lähellä on sellainen paikka kun Spice of Nights ja ainakin heidän Tikka Masala oli oikein mainiota.
***
PERJANTAI 15.8.2014
Päivälle oli luvattu sadetta, joten sadevaatteet lapsille ja kohti kirjastoa, jossa myös asuu kirjastokissa Harry. Suomessa moinen ei varmaan onnistuisi, mutta täällä tosiaan on oikeassa kirjastossa oikealla kissalla koti. Sitä silittelin haikeudella ikävöiden omia karvapallojani. Kirjasto on pieni ja symppis ja lasten kanssa vietettiin siellä useampi tovi. Tutkittiin Where's Wally -kirjoja antaumuksella. Lapset myös halusivat lainata leffoja vaikka ensiksi ajattelin sen olevan vähän turhaa, kun kotona on Netflix ja muutenkin katseluaikaa on pyritty rajaamaan, mikä on mun mielestä tosi fiksua. Se mikä vähän ihmetytti niin leffoista piti kuitenkin maksaa joku pieni summa lainatessa. Se oli vähän outoa. Sain myös tietää, että halutessani saisin oman kirjastokortin kirjastoon. Taidan haluta jossain vaiheessa. Lainattiin A:lle joku Helinäkeiju piraatti -leffa josta sitten vähän kiisteltiin myöhemmin, kun L ei millään olisi halunnut katsoa "tyttöjen leffaa". Kirjastosta lähdettyämme sateinen päivä oli vaihtunut aurinkoiseksi ja kävelimme kohti Barnesin keskustaa. Mentiin syömään pieneen Italialaiseen Deliin Pizzat ja mä otin jonkun leipäannoksen. Ruoka oli tosi hyvää ja lapsetkin näyttivät peukkua ja söivät hyvällä halulla. Syötyämme tutkimme hetken pientä kirjakauppaa jonka jälkeen tallstelimme tietä eteenpäin Barnesin Pondille, eli lammelle, jossa on paljon lintuja, joita voi halutessaan syöttää. Etsimme tovin ruokakappaa, josta saataisiin linnuille leipää ja löytyihän sellainen lopulta. Linnut tulivat oikein mielellään syömään. Siellä oli paljon kanadanhanhia, puluja ja myös pari joutsenta. Ne olivat kaikki tosi kesyjä. L alkoi etsimään sulkia ja muita aarteita, vaikka itse enm ehkä keräilisi. Kotiin lähtiessä lapset alkoivat jossain kohtaa valittaa etteivät jaksa kävellä vaikka melko varmasti olisivat jaksaneet, hypättiin kuitenkin bussiin ja päästin ripeästi perille. Kotona hengailimme hetken takapihan uima-altaalla etsimässä erikoisia ötököitä ja katsoimme lainaamamme elokuvan, joka yllätys, olikin molemmille mieleinen.
Suurin piirtein sellainen ensimmäinen työviikko. Viikonlopusta voin kertoa erikseen, mutta nyt silmäluomia alkaa jo vähitellen painaa. Huomenna alkaa taas aikainen aamu. Kuvia voin myös yrittää laittaa myöhemmin.
♥ EmmiTunnisteet: au pair, englanti, lontoo
POSTED BY Unknown ON sunnuntai 17. elokuuta 2014 @ 14.41
Kuten arvata saattoi, heinäkuu hupeni silmänräpäyksessä. Elin aika pitkään vähän epätietoisuudessa lähdön ajankohdan suhteen, mutta nyt on päivämäärä ollut jo jonkin aikaa tiedossa ja olen koettanut hoidella asioita lähtökuntoon. Hyppy tuntemattomaan, uusille urille tapahtuu nyt 10.8. Vähän vatsanpohjassa jo jännittää uudet koitokset ja hermoilen saanko laisinkaan kaikkea pakattua ja valmiiksi. Näin Tove Janssonin juhlavuoden kunniaksi otsikoin tekstini Nuuskamuikkusen mietelauseella ja näin kassialmana tuskastuneena punninut laukkujani matkalaukkuvaa'alla jatkuvasti, on mieleeni juolahtanut moneen kertaan Nuuskamuikkusen ajatuksia tavaroiden omistamisesta; "Minä tiedän. Kaikki muuttuu vaikeaksi jos haluaa omistaa esineitä,
kantaa niitä mukanaan ja pitää ominaan. Minä vain katselen niitä - ja
kun lähden tieheni, ovat ne minulla päässäni. Minusta se on hauskempaa
kuin matkalaukkujen raahaaminen."
Välillä sitä toivoisi voivansa olla hieman vähemmän mukavuudenhaluinen, mutta olen pakannut matkaan myös kynsivälineitä, jotka vievät yllättävän paljon painoa, vaikka koko varastoa en tietenkään raahaa mukanani. Tänään tosin noudin vielä yhden paketin postista, vaikka ei ollut sekään kovin helppoa. Jäin lukkojen taakse ja minun piti keinotella takaisin sisälle ulkoeteisen ikkunasta, joka oli raollaan, mutta nauhoilla tiukasti kiinni, jotta kissat eivät karkaisi. Siinä Jesper raukka kaapi ikkunaa sisäpuolelta kun emäntä yritti sahata silkkinauhaa poikki auton avaimilla. Pääsin sisälle lopulta, mutta ehkä vähän vähempi jännitys riittäisi näin lähellä lähtöä. Olen joutunut nyt purkamaan laukut ja vähentämään tavaroiden/vaatteiden määrää. Aluksi ajattelin olla kaukaa viisas ja pakata myös talvitakin ja muita syysvaatteita, mutta taidan suosiolla nakittaa osan kamppeista äidille postitettavaksi minulle jälkeenpäin. Ja saahan sitä tavaraa sieltäkin kerättyä, mutta olisi nyt edes jotain tuttua matkassa.
Jotain konkreettistakin hyötyä lähdöllä on ollut, sillä olen siivonnut vaatekaappini ja poistanut turhia vaatteita yhden jätesäkillisen verran. Myös kenkiä tuli yksi muovipussillinen ja muita tavaroita/papereita/omaisuutta olen puolestani yrittänyt hieman järjestää.
Edelleen eniten surettaa kissojen jättäminen, kun ne ovat niin tärkeitä, mutta eihän sitä voisi tehdä mitään jos niin ajattelisi. Kyllä ne pärjäävät, kun saavat äidin kanssa olla tutussa seurassa ja ympäristössä. Itsekin varmaankin pärjään kunhan vain saan ensin tottua uuteen sisältöön. Sain host -perheeltä viestin eilen, että kovasti siellä jo odotellaan minua saapuvaksi. Toivon, että kaikki menisi hyvin ja sopeutuisin heposti ja kivuttomasti. Ilmassa on kieltämättä vähän seikkailun tuntua. Eihän sitä tiedä millainen Nuuskamuikkunen minustakin tässä ajassa kuoriutuu!
"Tänään satun olemaan täällä - Huomenna jossakin toisessa paikassa. Minä
kuljen kulkemistani, ja kun löydän hauskan paikan, pystytän telttani ja
soitan huuliharppua." -Nuuskamuikkunen
Follow my blog with BloglovinTunnisteet: englanti, lontoo, lähtö, matkalaukku, matkustaminen, muutto, nuuskamuikkunen, pakkaaminen, tove jansson, valmisteluja
POSTED BY Unknown ON perjantai 8. elokuuta 2014 @ 6.44
Tuntuu hieman oudolta jättää taakseen kaikki tuttu ja turvallinen,
vaikkakin hetkellisesti. Virallisia hoidettavia asioita vielä riittää ja
tämä heinäkuu kuluu varmasti ripeästi niitä hoidellen. Silmissäni
kiitää lista asioista, jotka on otettava huomioon/hankittava/tehtävä
ennen lähtöä. Ei auta kuin alkaa kirjaamaan ylös tärkeimmät seikat heti,
kun ne tulevat mieleen mahdollisien unohdusten varalta. Mietin jo
valmiiksi käytännön asioita, kuten sitä, että tarvitsen adapterin ja
jatkojohdon, koska Englannissa on erilaiset pistorasiat, mitä pakkaisin
ja kuinka saan mahdutettua mukaan kaiken tarvitsemani ja kaiken
haluamani. En ole mikään reppureissaaja vaan melko mukavuudenhaluinen
kotikissa ja suunnitelmissa olisi myös pakata matkaan tarvittavat
kynsivälineet. Haluan mahdollisuuksieni puitteissa jatkaa kehitystäni
kynsien saralla tai ainakin pitää taitojani yllä matkan aikana. Kaikki
mahdollisuudet ovat enemmän ja vähemmän auki, mikä on minulle hieman
vierasta, sillä yleensä olen melko tarkasti tiennyt mitä seuraava päivä
tuo tullessaan.
Tällä hetkellä elän tällaista välivaihetta eli en oikein mitään.
Vanha ei ole vielä kokonaan päättynyt ja uusi on vasta alkamassa. En ole
myöskään kunnolla ehtinyt sisäistää sitä tosiasiaa, että olen oikeasti lähdössä
jonnekin muualle ja että olen oikeasti lopettanut työni täällä Suomessa.
Se tuntuu jotenkin niin lopulliselta ajatukselta etten ole halunnut
miettiä asiaa liikaa sillä siitä tulisi vain paha mieli ja hammasten
kiristys. Tämä tilaisuus vaan sattui tulemaan siinä mielessä otolliseen
aikaan, että minun oli helppo siihen tarttua ja täytyyhän sitä vähän
nähdä maailmaa jos siihen mahdollisuus suodaan. Täytyy vain uskoa, että
kaikki menee niin kuin pitää ja toivon mukaan saisin vielä palatessani
jatkaa työtä, josta olen niin kovasti pitänyt.
Elämässä on vain joskus otettava riskejä ja minulla on yleensä ihan hyvä
intuitio siitä mihin kannattaa ryhtyä ja mihin ei. Luulen, että tulen
saamaan uusista koitoksista paljon irti, mikä kehittää minua taas
eteenpäin. Sikäli siis ihan hyvä mieli, vaikka haikeaa toki on jättää
hyvästit läheisille, ystäville, asiakkaille ja vaikeinta varmasti tulee
olemaan kissojen jättäminen. Eläimet ylipäätään kun eivät ymmärrä syytä
lähdölle, mutta kyllä ne selviävät jos minäkin selviän. Olen jo äidille
sanonut, että haluan sitten Skypetellä kissojeni kanssa. Sehän se on se
tärkein, vaikka täytynee sitä muutama sana sitten äidinkin kanssa
vaihtaa.
Tässä blogin valikossa muuten tuo "Tagboard" on osio,
jonka kautta pystyy ilmeisesti lähettämään chat-viestejä minulle.
Testailen sitä itse parhaillaan, mutta mikäli haluat olla minuun suoraan
yhteydessä ja kysellä kuulumisia niin pyrin myös tarkastamaan tuota työsähköpostiakin aina aika ajoin, mikäli jotkut asiakkaistani haluavat
tietää jotain tai kertoa omia kuulumisiaan, mikä tietysti olisi ihan mukavaa minustakin :).
EDIT// Tuo Tagboard ei toimi, sillä mukautettu versio on maksullinen. Loin ilmaisen Chatikkunan, mutta se ei mahdu tälle sivulle. Viestejä pystyy kirjoittamaan siihen tätä kautta: Chatbox.
<3 EmmiPOSTED BY Unknown ON tiistai 1. heinäkuuta 2014 @ 4.13
